Somewhere deep inside you must know I miss you, But what can I say, rules must be obeyed

Äiti kävi kylässä! Nyt on kaapit täynnä ruokaa. Tehtiin retket Mount Cuuthalle katsomaan kaupungin valoja ja IKEAan ostamaan näkkileipää, puolukkahilloa ja Ballerina-keksejä (kuin olisi kotiin tullut, melkein tuli tippa linssiin!). Alkuviikosta laitettiin ruokaa pikkuystäville ja eilen käytiin katsomassa Mamma Mia-musikaali, jossa kaikki oli täydellistä. Nyt laulattaa ehkä entistäkin enemmän.





Suomesta on menneen viikon aikana kuulunut useitakin hyviä uutisia. Senkin lisäksi, että Suomi on maailman paras maa, jos sekoittaa pisteet Sveitsin kanssa. Jos ei vuori tule Muhammedin luo niin täytyy Apinaorkesterin matkustaa Australiaan. Sitä odotellessa olen vietettänyt tunteja nenä kiinni matkaoppaissa. Siis niissä kirjoissa. Retkiä on tiedossa muutenkin, ainakin yksi Tasmaniaan, Melbourneen ja mid-semester breakilla jonnekin. Oikeastaan ihan sama, niin paljon nähtävää!

Koulutyöt ovat pitäneet kiireisenä. Nonsensen tuottaminen ei ole ennen ollut ongelma, mutta vaikeudet näköjään alkavat kun kieli vaihtuu englantiin ja aiheen saisi valita itse. Valitsin aiheeni sillä perusteella, että Markus oli käynyt kirjastossa, ja laattateoriaa koskevista kirjoista löytyy ainakin lause maanjäristyksistä. Lopulta leipäännyin ja viittasin (kintaalla) itsestäänselvyydet suomalaiseen lähteeseen - because no-one can prove it. Tötterström, H.K., 2003. Second edition, Lukio: Maantiedon lopputyö kypsääkäytöstä, Alahärmä, pp. 15-17, 72. Ensi lauantaina aion viettää laatuaikaa beloved LNG:n kanssa. 2000 kaunista sanaa. Yli 2500 sanan esseitä ei oteta vastaan, joten täytynee hukata ainakin yksi muistitikku...

Urkuri-Greg suostui orkesterikseni Mozartin konserttoon sillä ehdolla, että saa opettaa minulle urkujen soittoa. Ensimmäinen tuntini on sunnuntaina. Täytyyhän jaloilla olla tekemistä (höhöö). Oikeastaan olen aika innoissani.

Toiset päivät ovat parempia kuin toiset, kyllä sen ymmärrän.
Tämän päivän kruunasi Brave Scotlandia soittanut säkkipilli.



Tulevien urkuopintojeni kunniaksi loppuun kuitenkin duurisointu, eli Brisbanen valot.

Luokan aivot, luokan asia, luokan voima, kunnia, sitä kaikkea on puolue

Täällä järjestetään parlamenttivaalit ensi lauantaina. Kaivosteollisuus vaihtoi pääministerin noin kolme kuukautta sitten, sillä entinen verotti heitä liikaa. Nykyinen pääministeri, Julia Gillard, on maan ensimmäinen naispääministeri. Hän ottaa päivittäin iltauutisissa kantaa ihan kaikkeen, lähtien maahanmuutosta ja päättyen kanankasvatukseen.

Tässä maassa saa sakot jos ei äänestä. Kaikki äänestävät, joten kaikki keinot ovat käytössä. Televisiosta tulee vaalimainoksia viiden minuutin välein, enkä ole vielä päättänyt onko tämä hauskaa vai ei.

Löysin youtubesta muutamia:

http://www.youtube.com/watch?v=7xSAkcinQk0&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=tWb2rmwQseA&NR=1

http://www.youtube.com/watch?v=xsMvissz1Og&feature=channel

http://www.youtube.com/watch?v=WIMvmpzRR5Q&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=RKtgZ303Xd4&feature=related


Nauttikaa!

Kaikki haluaa reipastua, elää sitä päivää kun lähdetään aamulla aikaisin merelle

Ruokakaupan kassaneiti sanoi, että minulla on kauniit silmät.

Environmental hazards-kurssin luennoitsija David puhuu todella vahvaa autraliaa. Sitä ymmärtää, joskin aina jaksaa naurattaa today, joka lausutaan to die. No, I certainly did not come here first time to die. Enkä oikestaan tunne ketään, joka olisi kuollut ja aikoo tehdä sen uudestaan. Koska ymmärtäminen on työlästä, ei ajatus aina pysy mukana. Tämä David osaa opiskelijoiden nimet, enkä ole vaivautunut korjaamaan puhuttelunimekseni keskimmäistä nimeäni, sillä australiaksi lausuttu Reeta on lähempänä Riikkaa kuin Ricky, joka tuo mieleen lähinnä Riki Sorsan. Poissaolevaa katsetta seuraa siis lause "...what do you think about this, Riita?". Vastaan aina, että "We don't have any in Finland". Tähän mennessä vastaus on ollut riittävän oikea.


Lauantai oli paitsi hyvä päivä, myös hyvä päivä kartuttaa surffikokemusta. Juna lähti aikaisin aamulla, mutta herääminen oli vaivan väärti. Sunshine coast on mukava paikka, joskin vasta illalla ymmärsimme olevamme tyystin muualla kuin olimme kuvitelleet. Meitä oli neljä ja vuokrasimme paikalliselta surffipummilta kaksi lautaa. Vesi oli aluksi kylmää, mutta se oli helppo unohtaa.




Perille löytämisessä eivät siis auttaneet aamujunan australialaispojan opit siitä, että Mooloolaba tulee lausua Muuvmba. Olin ymmärtävinäni surffipummin puheista, että se, missä on Mooloolaba "riippuu siitä mistäpäin tuulee". Luulen hänen vastanneen kysymykseen "missä on aaltoja". Samapa tuo - hiekkaa, vettä ja kauniita kiviä. Illalla paluukulkuneuvoissa istui täysin uupuneita matkustajia, joista vain yksi oli kyllin hereillä nähdäkseen action-kohtauksen, jossa tiellä bussin edessä istuu kenguru.

It all keeps adding up I think I'm cracking up, Am I just paranoid, am I just stoned?

EKKA on maatalousnäyttely, kansanjuhla, jonka kunniaksi Queenslandissa vietetään viimeistä yleistä vapaapäivä ennen joulua. Hieno perinne (jo vuodesta 1876), joten pitihän tämä nähdä! Odotettavissa oli Kaunein porsas- ja Suurin kakku-kilpailujen lisäksi bändejä ja karuselleja. Paikallinen bilbynsuojeluyhdistys oli varustautunut bandicoot-rotalla, jotta ihmiset tietäisivät mitä yhdistys suojelee. Lavalla esitettiin mm. rodeota, skootterikaravaani ja lammaskoirashow. Halonhakkuukisakin oli, mutta olen nähnyt parempiakin suorituksia... Ihmisiä oli liikaa, joten pakenin melkein ensimmäisestä löytämästäni uloskäynnistä.







Planet earth-kurssiin kuuluu kirjoitustöiden ja lopputentin lisäksi kolme pienempää progress testiä. Koealueeseen kuului mm. geologisia periaatteita, laattateoria, maapallon koostumus ja vaatimattomasti maapallon historia (Phanerozoic, Proterozoic, Archaean, Cenozoic, Mesozoic, Paleozoic...). Lisäksi piti tunnistaa kivilajeja, joiden nimiä en tiedä edes suomeksi. Tenttiin valmistautumista varten annettiin lista, jossa jokaisesta lajista oli kerrottu ominaisuudet. Esimerkiksi: Amphibole, vitreous lustre, black, white streak, hardness ~5, Cleavage 2 non 90 degree, medium heavy. Tenttitilanteessa saatiin kaksi kivinäytettä. Ainut kivilaji, jonka tuli mieleeni tuolla hetkellä oli heamatite. Sillä oli punainen streak, eli jälki, joka jää kun kivellä hankaa jotakin kovempaa pintaa. Kokeilin, eikä streak ollut punainen. Pieni koneteekkari sisälläni kehotti kokeilemaan uudelleen vähän suuremmalla voimalla. Kiven streak ei muuttunut punaiseksi sen enempää kuin kivi heamatiitiksi, mutta olivine muuttui kahdeksi olivineksi. Tiedän, tämä ei kuulosta pahalta, mutta subjektiivinen häpeäntunne oli jotain uskomatonta, varsinkin kun luennoitsija jatkoi kiusaamistani koko koetta seuranneen harjoitussession ajan: "Aiotkoa tuhota loputkin matkamuistoni?". Toivon, että saan tästä lisäpisteitä Natural disaster-kurssilla.

Hän, sai mut nauramaan, hän, sai mut laulamaan, hän, antoi mulle sävelmän

Yksi parhaista asioista maailmassa on erilaiset ystävät. Älkää käsittäkö väärin, lajitoverit ovat tietenkin tärkeä lähtökohta. Elämässäni on ollut paljon hyvää tuuria, ja taas voin lisätä uuden jäsenen omituisten otusten kerhooni. Urkuri Greg. Hieman harmaantunut, pukeutuu mustiin ja näyttää vakavalta. Stereotyyppi. Mutta puhuu ihan sekavia.

Olen harjoitellut kirkon kellarissa paljon. Ilmeisesti hyvä motivaatio harjoittelemiseen on tehdä siitä riittävän hankalaa. Silloin on pakko soittaa aina kun mahdollista, mikä on empiirisesti havaittuna huomattavasti useammin kuin jos kaikki on kiinni pelkästä omasta viitseliäisyydestä. Lienen ensimmäinen alle 110-vuotias, joka istuu kirkolla päivittäin, ja ehkä siksi Gregillä on aina aikaa juoda kahvia ja puhua vaikeaa ja nopeaa englantia tai unkaria - samantekevää ymmärtämiseni kannalta.

Keskustelun siirtyminen sähköpostiin helpotti elämääni huomattavasti, sillä se mahdollistaa google translatorin ja Cambridge Advanced Learners Dictionaryn käytön. Mielestäni on hyvä tapa vastata sähköposteihin ensitilassa, ja siksi hieman huolimattomasti vastasin Chopinin nocturnen sävellajia koskeneeseen viestiin väärään aikaan. Sain paluuviestinä ripityksen siitä, kuinka musertavaa on kuulla, että hypin valveilla tuollaiseen aikaan. Yritin selittää, että olin vain kävelyllä itävaltalaisen ystävän kanssa oppiakseni englantia voidakseni joskus puhua sitä paremmin myös Sinun kanssasi. Thanks anyway for your concern, daddy, and sorry, now you must think I'm some kind of freak. Kerroin vielä varmuuden vuoksi olleeni harjoittelemassa yhdeksältä seuraavana aamuna. "Not at all, Riika - organists hold the all-time record for being freaky frumps (in frocks or without). /.../ I must say you rather appear a charming masochist if you turn up practising at 9am after emailing at around 1.30pm the previous night...unless you are a charming dedicated artist, that is (though the freak/frumpy development might still be an option down the track somewhere in time). "

Greg käänsi sunnuntaina avukseni sivua, mutta oli huolissaan visuaalisen ilmeen raunioitumisesta. Se ei tietenkään ole mahdollista tapauksessani, joten seuraavaksi hän ilmoitti voivansa olla jonkinlainen jovial devil. "I shall try to hold a rein on my mimic - let's hope there will be no need for evacuation due to public indecency." Nyt keskustelu on siirtynyt jäänmurtajiin. Siitäs saa kun osaa itse puhua vain kirkkomusiikista!

Near, far, wherever you are I believe that the heart does go on

Iltaisin täällä ei voi tehdä mitään, joten ostin puikot ja lankaa. Myivät puikkoja neljän paketeissa. Olisin halunnut viisi. Seisoin kaupassa aikani miettien muistanko tosiaan määrän väärin, tai pitäisikö ostaa kaksi pakettia. Sopeuduin. Se on toiminut parhaiten tässä maassa.

Lauantaina lähdin taas Elisabethin ja Davidin kanssa musiikkifestareille, täällä kertaa Kelvin Groveen. Matka ei ole pitkä, mutta eksyn aina. Syy saattaa olla se, että täällä kuulemma kadulla voi olla monta nimeä. Lieventävänä asianhaarana voi pitää, ettei nimeä useinkaan merkitä. Perillä odotti kuitenkin musiikkia kolmella eri lavalla raitishenkisessä ympäristössä. Viimeisenä esiintyi päätähti The Boat People, joka oli niin hyvä että taidan ihan ostaa levyn. Kuunnelkaa itse: http://www.youtube.com/watch?v=xibZqK8DuaY. Kotimatkalle tilasin sattopalvelu Yläsen, koska oli jo myöhä, vaikka itävaltalaisten kellarissa olisi kuulemma ollut tilaa.

Brisbanessa on näköalapaikka vuorella nimeltä Mount Cuut-ha. Ylhäältä näkeekin hienosti yli koko kaupungin! Päivä oli kirkas ja lämmin. Kävelimme pienen lenkin luontopolulla, joka oli ainakin tähän aikaan vuodesta aika karu, mutta pulloharjakasvi kukki. Sopivalla kalliolla esitimme Berndtin kanssa kohtauksen elokuvasta Titanic.

Do you come from a land down under? Where women glow and men plunder?

1788 Australiaan perustettiin Britannian rangaistussiirtokunta. Lisäksi maahan muutti brittejä, jotka olivat riittävän sekaisin halutakseen asuttaa mannerta rangaistusvankien kanssa. Luennolla kerrottiin, että ensimmäiseen maailmansotaan pääsivät ainoastaan kauneimmat, viisaimmat ja terveimmät autralialaiset. Heistä 95 % kuoli. Jäljelle jäi... Tämä selittääkin monta asiaa, kiitos Darwin!

Konservatorion harjoitusluokassa oli pikkuinen Kawai, mutta se oli kuitenkin vaakatasossa ja musta. Viereisessä luokassa oli äänestä päätellen vanha harppu. Soitin neljä tuntia ja sain käteni todella kipeiksi. Onneksi löysin kaupasta Deep heat-nimistä kylmägeeliä.

Hei apinat, uskokaa tai älkää turhaan te näätte nälkää: tää maailma on oikein näin, te itse ootte väärinpäin. Hei! Hei! Hei!

Alan viihtyä täällä. Tietenkään unohtamatta teitä siellä ylhäällä.

Lauantaina kävin Westendissä musiikkifestareilla kuuntelemassa paikallisia bändejä. Täällä Westend on jotakuinkin suomalaisen kaimansa vastakohta. Kulttuurielämys ei vetänyt vertoja australialaisbändi Architecture in Helsingille, mutta oli hauska huomata, että jotkut asiat ovat kansainvälisiä: lavan reunus oli täynnä pitkätukkaisia, vakavan näköisiä koulupoikia kädet puuskassa rock-poliiseina. Oli hauskaa. Yhdentoista kantturoilla luovuimme kuitenkin toivosta, että seuraava bändi olisi parempi ja jakauduimme kotibileisiin ja syömään. Olin suuressa viisaudessani jättänyt leipätaikinan kohoamaan, ja se piti leipoa. Yritin keksiä jonkun coolimman selityksen miksi en tänään voi tulla jatkoille, mutta saivat kaivettua totuuden esille. Oli kuulemma paras syy ikinä ja myöhemmin kertoivat, etten menettänyt mitään.

Leivän leipominen oli oma projektinsa. Ajattelin tehdä kaiken kerrankin kunnolla, ja aloitin juuresta, joka syntyi liottamalla yön yli yhtä arvokkaista näkkileipäviipaleistamme. Ruisjauhoja löysin luontaistuotekaupasta ja siemeniä ruokakaupan laihdutusosastolta. Jouduin ostamaan kotiin kaikenlaisia herkkuja, ettei kukaan päättele, että olen epäonnistunut fitness-henkilö. Leipä on hyvää ja sopivan hapanta. Just hyvä.

Ulkomailla on mahdotonta olla kovin cool. Mitä ikinä tekeekään, tekee jotakin tyhmää. Tapaamiseen ei voi purjehtia oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan, vaan ensin on soitettava kymmeniä puheluita. Tavaisitko vielä kerran kadunnimen? Mikä se ensimmäinen kirjain on? Niin oikealla joelta vai kaupungintalolta katsottuna? Ovet aukeaa väärään suuntaan. Australialainen logiikka on tietenkin oma lukunsa. Jos kaupassa on papuhylly, pavut tomaattikastikkeessa on jossakin muualla. Juusto on eripaikassa kuin haiseva juusto. Kassalla tulee oltua sananmukaisesti kassalla. Jos valitsee kommunikaatiota välttääksesi itsepalvelutiskin, tulee kassaneiti avustamaan ostotapahtumassa, toinen pakkaa ostokset, kolmas tarkastaa repun, ettei siellä ole mitään varastettua ja neljäs seisoo virka-asussa osoittaen kylttiä, jossa käsketään kävelemään vasemmalla. Ehkä yksi syy Australian pieneen työttömyyslukuun. Suomessa olen tottunut elekieleen, jossa se, että kävelee maitopullon kanssa kassalle tarkoittaa sitä, että haluaa ostaa maitoa.
"-Wnt wthrw csh?"
"-Höö??"
"-Wnt wthrw csh?"
"-Hööm??!"
"-Do-You-Want-To-Withdraw-Cash?"
(Oh, please forgive me, I'm just another arrogant European donkey.)
"-Ei kiitos, haluaisin ostaa tämän maidon."

Sunnuntaina itävaltalaiset arkkitehtiystävät tarjosivat päivällistä. Ruokana oli itävaltalaista perinneruokaa, joka oli kuulemma eriväristä kuin olisi pitänyt, mutta oli tehty rakkaudella ja maistui hyvältä. Davidilla ei ollut pöytää, joten söimme nurmikolla auringonpaisteessa. Viimeviikkoiseen kokoonpanoomme liittyi ranskalaistyttö Pascalin, joka ei osaa sanoa h:ta ja on muutenkin 'auska.

Pianoharrastukseni otti taas muutaman askelen eteenpäin. Sain viimein kiinni yhteyshenkilöni (joka välttämättä halusi antaa sähköpostiosoitteensa puhelimessa; muistilapussani oli lopulta aukkotehtävä, jossa luki g u tsii juu ____ jokumerkki rwmdooking jne - pikaisen googlauksen jälkeen toinen yritykseni meni perille!) ja sain varattua luokan Griffithin konservatoriolta. Aikaa saa vain neljän ja kuuden tunnin jaksoissa. Aikani ei yleensä ole arvokasta, mutta nämä tunnit ovat.

Queenslandin state library on täällä Brisbanesta. Sieltä saa lainata nuotteja (ja ihan mitä vaan!), kunhan osaa aluksi jättää tavaransa aulan säilytykseen, sen jälkeen noutaa säilytyksestä ensin kirjastokortin, sitten henkkarit ja rekisteröityy musiikin harrastajaksi. Greg haluaa, että esitän jotakin ensi sunnuntaina. Siinä on mies, jolle varmaan kukaan ei voi sanoa ei. Kerrankos sitä sielunsa myy.

Tiellä ken vaeltaa

Jalkojani mä venyttelen
ja käännän komeata kylkeä
häntää heilutan
ohikulkijoille silmiäni vilkutan /.../

Mutta minä, Varaani,
voin antaa auringon paistaa
vaikka kohtisuoraan selkään
sillä olen vaihtolämpöinen /.../

Osaan pitää varani
koska olen varaani
ja herään pirteänä aamulla

-J.Karjalainen