Kaikki haluaa reipastua, elää sitä päivää kun lähdetään aamulla aikaisin merelle

Ruokakaupan kassaneiti sanoi, että minulla on kauniit silmät.

Environmental hazards-kurssin luennoitsija David puhuu todella vahvaa autraliaa. Sitä ymmärtää, joskin aina jaksaa naurattaa today, joka lausutaan to die. No, I certainly did not come here first time to die. Enkä oikestaan tunne ketään, joka olisi kuollut ja aikoo tehdä sen uudestaan. Koska ymmärtäminen on työlästä, ei ajatus aina pysy mukana. Tämä David osaa opiskelijoiden nimet, enkä ole vaivautunut korjaamaan puhuttelunimekseni keskimmäistä nimeäni, sillä australiaksi lausuttu Reeta on lähempänä Riikkaa kuin Ricky, joka tuo mieleen lähinnä Riki Sorsan. Poissaolevaa katsetta seuraa siis lause "...what do you think about this, Riita?". Vastaan aina, että "We don't have any in Finland". Tähän mennessä vastaus on ollut riittävän oikea.


Lauantai oli paitsi hyvä päivä, myös hyvä päivä kartuttaa surffikokemusta. Juna lähti aikaisin aamulla, mutta herääminen oli vaivan väärti. Sunshine coast on mukava paikka, joskin vasta illalla ymmärsimme olevamme tyystin muualla kuin olimme kuvitelleet. Meitä oli neljä ja vuokrasimme paikalliselta surffipummilta kaksi lautaa. Vesi oli aluksi kylmää, mutta se oli helppo unohtaa.




Perille löytämisessä eivät siis auttaneet aamujunan australialaispojan opit siitä, että Mooloolaba tulee lausua Muuvmba. Olin ymmärtävinäni surffipummin puheista, että se, missä on Mooloolaba "riippuu siitä mistäpäin tuulee". Luulen hänen vastanneen kysymykseen "missä on aaltoja". Samapa tuo - hiekkaa, vettä ja kauniita kiviä. Illalla paluukulkuneuvoissa istui täysin uupuneita matkustajia, joista vain yksi oli kyllin hereillä nähdäkseen action-kohtauksen, jossa tiellä bussin edessä istuu kenguru.