Tama maa yllattaa aina. Olin perilla Tasmanian Devonportissa viikko sitten torstai-iltana. Ilma oli ihana, melkein kylma ja raikas. Tasmanian luonto nayttaa hyvin samalta kuin kotona. Ainakin pimeassa. Aamun valjetessa siina, missa olisi pitanut kasvaa kuusama, olikin sitruunapuu.
Ensimmaisena aamuna oli aikainen heratys, silla lahella asui platypuksia, joita voi nahda joko aamu- tai iltahamarassa. Platypus eli vesinokkaelain on yksi viidesta munivasta nisakaslajeista - nelja muuta ovat nokkasiileja. Sympaattinen pienikokoinen lihansyoja saalistaa sukeltamalla silmat kiinni ja tunnustelemalla. Aika velikulta.
Cradle Mountain. Jaatiin kiinni lumihankeen. Kiirehdin kumisaappaat jalassa rakentamaan lumikenguruita ja tekemaan lumienkeleita. Yrita siina sitten pitaa naamaa peruslukemilla; onneksi muut paitsi vompatit, wallabet ja harjahantapossumit pysytellelivat takkatulten aaressa. Hesari kertoi vompatinsuojelijoiden saaneen suuren apurahan. Vompatteja oli satoja, eivat ole mitaan ruudinkeksijoita. Ei ihme etta tarvitsevat suojelua noilla reflekseilla. Seuraavat paivat kavelin luonnonpuistossa saappaat markina, tunnistin ainakin malakiitin, basaltin ja kalsiitin, kuvasin lukuisia vesiputouksia ja haukoin henkea aina kun maisema paljastui sumun alta. Lahtoaamuna jaoin aamiaisomenani neljan bademelon-wallaben kanssa. Alla Cradel Mountain.
Viimeinen kohde oli Burnie, joka sijaitsee Tasmanian pohjoisrannikolla noin sa
ta kilometria Devonportista Lanteen (liitan kartan kunhan paasen kotiin). Matkalla oli tauko ensin Tasmanian Devil Sanctuaryssa (jossa oppaana toimi Chris Metallinkerayspiste, jonka lempielain oli tasmanian tuholainen) ja sitten paikassa, jonka nimi alkoi W:lla, ja joka toi mieleen Ulko-Hebridit. Burniessa olikin nahtavaa senkin edesta. Myohemmin kevaalla (syksylla, jouluna, as you please) siella voisi nahda jopa pingviineja. Niin onnekas en ollut, talla kertaa, mutta kavin juustotehtaalla, platypusjoella, museo-pahasessa, kaivosmuseossa, merimuseossa, elokuvissa (katsomassa Noidan oppipojan, oli hyva!), tulppaanipuutarhassa, majakassa, muinaisellla laavajarvella ja rhododendronpuutarhassa, jossa oli myos ihan oikea koivu.
ta kilometria Devonportista Lanteen (liitan kartan kunhan paasen kotiin). Matkalla oli tauko ensin Tasmanian Devil Sanctuaryssa (jossa oppaana toimi Chris Metallinkerayspiste, jonka lempielain oli tasmanian tuholainen) ja sitten paikassa, jonka nimi alkoi W:lla, ja joka toi mieleen Ulko-Hebridit. Burniessa olikin nahtavaa senkin edesta. Myohemmin kevaalla (syksylla, jouluna, as you please) siella voisi nahda jopa pingviineja. Niin onnekas en ollut, talla kertaa, mutta kavin juustotehtaalla, platypusjoella, museo-pahasessa, kaivosmuseossa, merimuseossa, elokuvissa (katsomassa Noidan oppipojan, oli hyva!), tulppaanipuutarhassa, majakassa, muinaisellla laavajarvella ja rhododendronpuutarhassa, jossa oli myos ihan oikea koivu. 
Kirjoitan tata Brisbanen lentokentalta odottaessani jatkolentoa Darwiniin, Pohjoiseen, jossa on lamminta kaiketi 35 astetta. Kaksi paivaa vietettaneen Kakadoon kansallispuistossa ja muualla Darwinin tietamilla, sitten alkaa varsinainen road trip-osuus. Muu seurue on nyt matkalla tanne ja minulta loppuvat kolikot, joilla kayttaa internetia.
Lentokentat on mahtavia. Joko juostaan kuin sutta pakoon tai odotetaan, katsellaan lentokoneita ja haaveillaan paasta, jolla voisi ymmartaa noista jotakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti