Eilen yritin yhtäaikaa kirjoittaa esseetä, leipoa karjalanpiirakoita ja paikata pyörän sisäkumia. Lopulta paikkasin renkaan kolmesti (Markus oli riittävät älykäs ollakseen tarjoamatta apua), keitin riisipuuron kahdesti, koska rikoin lasikulhon kattilan yläpuolella ja tein elämäni noloimman kirjoitusvirheen niin väärässä paikassa kuin vaan voi. Välissä opiskeltiin struktuurista geologiaa ja magmaperäisiä ja metamorfisia kiviä. Pegmatitic, phaneritic, aphanitic, glassy, forthy, pyroclastic, porphyritic, granoblastic, porphoblastic... Ilahduttavana lisänä kuitenkin laavatyyppi a-a, joka on helppo muistaa, koska se on ihan ä-ää...Olen ollut joskus onnellisempikin kuin tänä aamuna. Varsinkin kun vaidettuani veriset nenäliinat uusiin lähdin kouluun ja rengas puhkesi neljännen kerran.
Tentti meni kuitenkin hyvin - näytteetkin pysyivät ehjinä. Talutin pyörää kotiin, kun kilpapyöräilijän näköinen mies kurvasi viereeni. Tarvitsenko apua? En tietenkään. Mies kaivoi laukustaan ehjän sisäkumin, vaihtoi sen pyörääni ja ennen kuin ehdin sanoa "enkeli", hän huikkasi "no worries" ja oli jo mennyt. Taisi saada seuraavat sata ylisosiaalista aussia anteeksi jo etukäteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti