n kellarista eilen pianon. Tänään löysin sieltä kanttorin. Kirkon ovella ystävällinen, harmaa herramies kysyi, miten olisi pieni rukous. Sanoin että minun tapani kommunikoida on hieman äänekkäämpi, jos ette pahastu. Kehottivat harjoittelemaan kirkkosalissa, koska siinä on parempi piano. Kokeilin sitä, mutta menin alakertaan: ajattelin, että julistavat pian pannaan jos soitan kirkkosalissa (kuvassa vasemmalla) päin helvettiä.Uskuri on unkarilainen. Hän oli todella ylpeä uruistaan, ja esitteli niitä paatoksella. "Täältä löytyy trumpettikin, kuuntele:....". Hän toivoi että soittaisin joskus sunnuntaiaamuna. We'll see...
Muutama tunti myöhemmin olin lenkillä South Bankin alueella ja satuin bongaamaan tämän kanttorin kävelemästä samaan suuntaan. Hänellä oli konsertti alkamassa QUT:n, eli minunkin yliopistoni, graduation partyssa. Hän tiedusteli, josko tahtoisin nähdä nämä urut, jotka on paljon suuremmat kuin kirkossa. Olin mielestäni ehkä alipukeutunut haisevassa Tukholman maraton-paidassa, lenkkareissa ja shortseissa ja silmä mustana, mutta se ei kuulemma haitannut. Turvatarkastaja päästi back stagelle todella pitkin hampain ja muistutti palaamaan ajoissa. Aula oli jo täynnä hermostuneita mustahattuisia valmistuvia. Siellä sitä sitten oltiin - Brisbanen konserttihallissa (http://www.qpac.com.au/venues/concert_hall/ -> image gallery niin pääsee katsomaan kuvia) Greg-kanttorin kanssa, joka innostui esittämään koko repertuaarinsa marssi- ja muita lauluja, joita ei kuulla sunnuntaisin.
On tämä maailma vaan aika hauska paikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti