Tässä maassa on paljon hyviä puolia. Esimerkiksi se, että voi vapautuneesti laulaa kaupungilla Neon 2:sta, eikä kukaan tajua kuinka epäkatu-uskottavaa se on. Toinen on se, että jos haluaa syödä maustamatonta jugurttia, on siinä 11 % rasvaa (tai siis se on 89 % rasvatonta australiaksi). Se on hyvää. Söin äsken avocado-salaattia, jossa oli avocadoa ja korianteria. Kolmanneksi, kassalla voi vastata kysymykseen "How-ya doing, Darling" suomenkielisellä hävyttömyydellä ja hymyillä - ja se kuulostaa vain australialta! Kimmokkeen sain itävaltalaisilta ystäviltä, joiden mielestä CV:hen pitää aina lisätä jotakin Suomesta tai suomenkielestä. Miksi? Because no one can prove it.
En ole ennen ollut kiinnostunut kivistä. Toisaalta, mikä olisi sen hienompaa kuin rock science! Olin harjoituksissa niin innoissani, etten malttanut lähteä sosiaaliseen tapahtumaan. Tunnistettiin kivilajeja raaputtamalla, silmäilemällä, tunnustelemalla jne. Päätöstä tuki ehkä sekin, ettei huvittanut lähteä kaljalle 400 muun ihmisen kanssa. Kotona keitin teetä, söin jäätelöä, luin kirjaa ja loin spotifyhyn Aussi-soittolistan. Kuuntelin hetken ja nimesin sen uudestaan: The most embarrassing love songs ever.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti