Possumiperhe lounasti meidän parvekkeella. Orvokkini olisin vielä voinut antaa anteeksi, mutta basilikan syöminen oli mielestäni asiatonta. Sunnuntaiset ruokavieraat joutuivat tyytymään pestoon tomaatti-mozzarella-salaatissa. Pääruokasuunnitelmani oli vaihtua possumipadaksi, mutta kana ja kookos olivat vähemmän rauhoitettuja. Jälkiruuaksi tarjottiin korvapuusteja ja Kirsin inkivääripipareita. Vieraina oli saksalaiset Berndt ja Martin sekä itävaltalaiset Elisabeth ja David, joilla on hassu tapa pussata ensimmäisenä kun tavataan. Ensimmäisellä kerralla luulin, että Elisabeth kaatuu ja väistin. Oli virkistävää pitkästä aikaa istua iltaa seurueessa, jonka voi sanoa tuntevansa. Kaikkien kaapeista löytyi tasapuolisesti luurankoja, ja viihdyttiin niin hyvin, että päätettiin toistaa sama ensi viikonloppuna.
Koulussa opetettiin tänään, että diamonds are not forever, vaikkakin kestävät useita miljoonia vuosia. Ilmeisesti James Bond ei olekaan yhtä luotettava lähde kuin Aku Ankka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti