Lumivalkolaivat uivat siellä lailla pilvien

Kun Äiti soitti melkein kaksi kuukautta sitten kysyäkseen lähtisinkö heidän kanssa viikonmittaiselle risteilylle Eteläisille saarille, en ollut liian innostunut. Laiva oli kieltämättä kaunis, mutta varmasti kuolisin tylsyyteen ennen ensimmäistä iltaa. Päätöksellä oli kiire, ja lopulta ratkaisuni oli "jos nyt sitten joo, kai se on kokemus". Onnellisen sattuman seurauksena yhdenhengen hytit oli jo myyty, joten sain ottaa kaverinikin mukaan. Sen jälkeen ajatus ei tuntunut enää yhtään hullummalta.



Laiva oli P&O Cruisen Pacific Dawn ja kohteina Uusi-Caledonia ja Vanuatu.

Huomasin pian, että kyse ei ole mistään ruotsinlaivasta. Illalliselle piti pukeutua kauniisti, ja sitten istua selkä suorana ja seurustella sivistyneesti kanssamatkustajien kanssa. Päivällä saattoi kellua uima-altaassa, opetella jonglöörausta laivapellejen avustamana tai katsella horisonttiin. Ruokailujen väliin yhtä kaikki jäi niin vähän aikaa, että hädin tuskin ehdin lukea yhden kirjan kansituolissa; pöytätennikseen en ehtinyt paneutua lainkaan.

Ensimmäinen satama oli Uuden-Kaledonian pääkaupunki Noumea. Uusi-Kaledonia on Ranskan territorio, jossa asuu noin 250 000 ihmistä. Saariryhmä on Tyynenmeren kolmanneksi suurin Papua-Uusi-Guinean ja Uuden-Seelannin jälkeen. Täälläpäin Eurooppakin näyttää aika erilaiselta. Rahayksikkö on frangi, mutta onneksi sentään tyynenmeren frangi. Huvittavaa oli liikkua oikeanpuoleisessa liikenteessä ja tuntea kävelevänsä väärällä puolella.



Seuraava kohde, Lifou, oli varsinainen paratiisi. Laiva parkkeerattiin merelle, ja pelastusvene liikennöi laivan ja saaren väliä. Risteilijä poikkeaa saarella joka toinen viikko, ja paikalliset kokoontuivat rannalle myymään käsitöitä ja esittämään kansantansseja. Uituamme kävelimme tietä molempiin olemassaoleviin suuntiin ja löysimme Maria-patsaan katselemasta merelle, saarelaismajan, rapsutuksenkipeitä kulkukoiria ja vaniljatarhan. En tiennyt, että vanilja on orkidea.


Kukaan ei haluaisi poistua tuolta saarelta, varsinainen helmi.


Vanuatun tasavalta itsenäistyi vuonna 1980, mitä ennen se on kuulunut Briteille ja Ranskalle. Valtio koostuu 83 saaresta, joilla asuu noin 200 000 asukasta. Saarella on puuvillatuotannon lisäksi harjoitettu kookonpähkinöiden ja banaanien tuotantoa. Monet saarista on tuliperäisiä ja niitä ympäröi koralliriutta.

Vietimme päivän valtion pääkaupungissa, Port Vilassa. Aamupäivä kului kuljeskellen kaupungilla. Paikallisilla markkinoilla myytiin taivaallisia hedelmiä ja merkillisen näköisiä vihanneksia, ja koko saarella vallitseva tunnelma pisti väkisin hymyilyttämään. Iltapäivällä hyppäsimme purjelaivaan, joka vei meidät snorklaamaan koralliriutalle. Pelkään kaloja yhtä paljon niin vedessä kuin lautasella, joten suhtauduin retkeen aluksi varauksella. Uteliaisuuteni voitti kuitenkin ylivoimaisesti pelkoni, ja vietin muutaman onnellisen tunnin vedenalaisessa maailmassa. Ystävällinen opas sukelsi minulle jopa merimakkaran - kuulostaa kuulemma hauskalta kun joku kirkuu veden alla. Lopulta olin itse se, joka sukelsi muille kirkkaansinisiä meritähtiä. Kaikki oli kuin hyvästä unesta.

Jäljellä oli kaksi päivää merellä. Ihana loma...