Koita niitä ymmärtää!

Professori esitteli itsensä sanomalla olevansa Martin, harmaa, kalju ja yli neljäkymmentä. Seuraava kertoi, että hänenkin nimensä on Martin ja heillä on sama kampaaja.

Orientaatioluennoilla tulee paljon informaatioita, suuri osa kuitenkin jo kuultu. Pakollisen laboratoriaturvallisuustestikään ei ollut ylivoimainen: tutor kuvaili sitä sanomalla, etta "jos olette nähneet elokuvan saw, tiedätte ettei moottorisahaan kannata koskea".

Tiistai-iltaisessa river cruisessa tutustuttiin ruotsalaiseen Nilsiin (kuva-arvoitus, alla), joka on ehkä maailman vähiten cool ihminen, mutta omalla persoonallisella tavallaan mahtava: varmistipa senkin ettei tarvinnut illan aikana puhua juuri kenellekään muulle. Korealainen Sik ("Hope you'll be healing well") liittyi kuitenkin seuraan. Laiva pysyi pinnalla, mika oli silmämääräisesti yllättävää.



Keskiviikkoaamuna menin kauppaan ostamaan makaronilaatikkoaineksia. Vietin siella toista tuntia ja loysin ehkä puolet hakemistani. Soijaa ei ollut, joten päätin kostaa maailmalle ja tehdä kengurumakaronilaatikkoa. Mozzarella oli keltaista ja jäniksen muotoisessa paketissa. Myyjät halusivat keskustella mm. siitä, missä säilytan polkupyorää, pidänko leipomisesta ja olenko jo käynyt eläintarhassa. Jos kysytään How-ya dooin maaeite, ei riitä että vastaa How do you do. Välillä kieli sujuu ihan hyvin, mutta eilen oli niin kutsuttu bad-tongue-day. Dastisteistsviit? Otti päähän, joten laitoin napit korviin, leuan rintaan, murisin vastaantulijoille ja yritin näyttää siltä että sairastan tarttuvaa tautia, olen kuuro ja mykkä enkä oikeastaan ymmärrä englantia. Illalla menin kaupunkiin "ostamaan itselleni jotakin kaunista", jotta tulisi parempi mieli. Onnistuinkin: urheiluliikkeessä sovitin helteen kanssa yhteensopivia juoksuvaatteita. Myyjä ilmeisesti halusi varmistua, etta vaatteet sopivat, pamahti sovituskoppiin ja alkoi kommentoida vatsalihaksiani. Hetken mietin pitaisiko juosta, mutta koko tilanne meni niin yli kaikista standardeista, etta hekottelin loppuillan. Makaronilaatikko onnistui ja illalla katsottiin Top Gun.

Wanna be alone, just for a while, unknown, Weeks on the road a long way from home

Ensimmäinen koulupäivä oli aika rankka. Aamulla oli kolmetuntinen informaatioluento (voisi tiivistää lauseeseen "lukekaa mailit"). Oli epäsosiaalinen olo, joten en puhunut kenellekään. Lounasta saatiin kahdella dollarilla munuaispuistossa ("ei, siellä ei varasteta sisäelimiä, vaan tämä on muotokieltä"), paikalliset soittivat livemusiikkia ja aurinko paistoi. Rintintin paleli yhä, me muut otimme aurinkoa. Sain myös kupin kahvia, ja hetken jo hymyilytti. Iltapäivän sessio oli suuressa luentosalissa yhdessä kaikkien ulkomaaneliöiden kanssa. Informaatiota tuli paljon, ei käy kieltäminen. Meille tarjottiin mehua ja leivonnaisia tilaisuuden jälkeen, ja tapasin muutamat uudet ystäväni. Sanna-tyttö oli löytänyt mieleisen asunnon joen toiselta puolelta, saksalaiset Bernd (joka ei kuulemma ole palanut, ihmetteli miksi kaikki kysyvät sitä hänen esittäytyessä) ja Martin vasta etsivät. Ranskalainen vaihtoi myös muutaman lauseen ja Sophie vilkutti salissa. Taikuri esitti uskomattomia kortti- ja nenätemppuja.

Kaikki olivat kiireisiä, joten ajettiin pyörillä kotiin ja syötiin hieman ruisleipää. Kaivoin vaatekaapista Oskun ja Eeron mukaan pakkaamat salmiakit, vaikka lupasin itselleni että säästäisin niitä ainakin ensikuuhun. Hätä ei lue lakia.

Huomenna on aamulla THE orientatioluento ja iltapäivällä pakollinen laboratorioturvallisuusluento. Illalla on sosiaalinen river cruise event, jossa special food -valikosta sai valita beef tai chicken burgerin ja pukukoodi on smart casual. Tarkoittaa kuulemma sitä että täytyy laittaa kengät jalkaan. Tänään luennolla lisättiin, ettei saa olla raippaa mukana.

Katso kengurun loikkaa

Brisbanen lähellä on skanadinaavinen kahvila, josta saa ostaa korvapuusteja, ruisleipää, näkkileipää, hapankorppuja, turkinpippureita ja Marianneja, vieläpä suomeksi! Seinillä oli kuvia poroista ja Savonlinnasta.

Samana päivänä ehdimme vielä Korkeasaareen, jossa ui platypuskin. Muita tähtiä oli kengurun ja koalan lisäksi tasmaniantuholainen ja vompatti. Ekidnasiili oli lomalla.

Sunnuntaiaamuna menin luonnollisesti kirkkoon (uniting-versio) ja olin sinne todella tervetullut. Palveluksen aikana tapahtui kummallisia asioita, kuten yhtäkkiä väki alkoi liikehtiä ja kätellä toisiaan. Jotkut vaihtoivat avoimesti kakkureseptejä ja pappi puhui vinoista tapeteista asunnossaan. Mukavaa oli, ja tällä kertaa saatiin synnit anteeksi, toisin kuin viimeksi joulukirkossa. Kirkon jälkeen portailla tarjottiin kahvia ja keksiä, ja tutustuin tanskalaiseen Ingrid-mummoon, joka on asunut Australiassa pikkutytöstä saakka. Onneksi tanskani osoittautui suunnilleen yhtä vahvaksi kuin Ingridin, joten rouva lähti kotiin hyvillä mielin.

I want to ride my bicycle, bicycle, bicycle

Nukuin hyvin. Tänään hankittiin pankkitilit ja polkupyörä. Markukselle löytyi kellarista sopiva, minä sain ihan uuden. Pyörä on hopeinen ja siinä on sininen raita. Ajoin sen kotiin 12 km:n päästä. Sain ajo-ohjeet kaupan päälle. Ei niillä kuuhun menty, ei toki ollut tarkoituskaan, mutta suomalaiseen korvaan "aja suoraa pyörätietä" tarkoittaa sitä, että on olemassa pyörätie. Sukkuloin ihmisten pihoissa ja ajotiellä. Anteeksi, olen turisti, en ymmärrää kuvia. Ei ikinä pitäisi kuvitella tietävänsä kumpaan suuntaan ajetaan jos liikenne on vasemmanpuoleinen. Varsinkin U-käännöksissä, joissa tietenkin vaikeuttaa myös oma pyöriminen. Toinen huomionarvoinen asia on, että aurinko on pohjoisessa ja laskee auringosta vasemmalle, vähän niinkuin itään mutta kuitenkin länteen. Välillä pyörätie kulki keskellä autotietä kapeana kaistana ja jarrut on pyörässä väärinpäin, kuinkas muutenkaan. Pelotti. Pääsin kuitenkin kokonaisena perille. Enää on selvittämättä, kuinka avataan pyöräkaupasta ostettu koodilukko.

Ja mä sanon mun eläimet

Kokeilin tänään siipiäni. Tai polviani, nehän tässä ovat vaivanneet. Otin aamulla muutaman juoksuaskeleen, ja se teki todella hyvää päälle, tai mielelle on parempi ilmaus. Pää voi ulkoisesti huonosti, ja väitän että ensikerralla muistan olla korjaamatta jos ei ole rikki. Itseinhoni aiheuttaman tukkakriisin seurauksena päässäni on nyt punainen potta.

Yhdeltä osallistuimme New to Brisbane-sessioon, jossa amerikkalainen nainen kertoi, mistä kannattaa etsiä asuntoja ja mitä pitää varoa. Hän oli hauska ja sosiaalinen ja tilaisuus oli rento. Luennon suurin anti oli kuitenkin minuutit ennen ja jälkeen esityksen, jolloin tutustuimme lajitovereihin. Malesialainen tyttö (Rin-)TinTin valitti jäätyvänsä pystyyn, ja kysyi kauhistuneena, voiko Suomessa olla joskus VIELÄKIN kylmempi kuin täällä. Varmemmaksi vakuudeksi menin hetken kuluttua tihkusateeseen syömään jäätelöä. Tyttö ei ollut enää paikalla, mutta sain muita katseita osakseni. Tanskalaistyttö näytti niin tanskalaiselta että alkoi melkein naurattaa. Englantilainen Sophie liittyi kahviseuraksi tilaisuuden jälkeen, ja ilmoittauduimme hänen kanssaan kahden viikon päästä järjestettävälle Gold Coast-retkelle. Saksalainen vaihto-opiskelijapoika hymyili minulle, vaikka tukkani on karmea.

Illalla kiinnitin kameran ja mikin tietokoneeseen. Saa soittaa :)

Yksi väsynyt matkustaja huuruisesta ikkunasta katsoo, vaihtuvat maisemat

Hölmöt Aussit luulevat että täällä on kylmä.











Reipas koululainen unohti pakata mukaan kynän, mutta onneksi täältä saa ostaa kengurukuvioituja. Käytiin tänään yliopistolla ilmoittautumassa ja hakemassa opiskelijakortit. Osoittautui, että olimme todella tähtioppilaita, koska olimme tehneet lähes kaiken mitä oli käsketty ja virkailija oli suorastaan haltioissaan. Kampus vaikutti mukavalta.

Eilen ehdin tutustua kaupunkiin, botanistipuutarhaan ja yhteen kirkkoon. Kasvit ja linnut on kummallisia. Ikkunan alla laulaa aamuisin viheltelevä butcherbird. Päätin aamulla opettaa sen laulaan big benin tunnarin, se soi täällä muutenkin joka paikassa, mm kaupungintalon kellosta.

Täällä on kivaa. Sää on miellyttävä, ja on mukavaa ottaa uutta paikkaa haltuun ilman kiirettä ja istua välillä kahville hyvässä seurassa. Vielä ei pysty ymmärtämään että täällä todella viivytään puoli vuotta. Puolessa vuodessa ehtii tapahtua vaikka mitä, ja tiedän hyvin että asiat järjestyy. Kotimaan asiat painaa, ja miettii muistaako kukaan maapallon toiselle puolelle. Egotrippi soi päässä:



Aina matkalla jonnekin
Minne ikinä päätyykin
On puolitiessä jostain
Tietää sen varsin hyvin itsekin

Puhelin ei ole piipannut kertaakaan sen jälkeen kun sisko vastasi saapumisilmoitukseeni. Tietävät kaikki, että olen täällä, tiedän. Tänään onneksi sain jutella Helkan ja Oskun kanssa ja nyt on paljon parempi mieli. Koulukin alkaa ensi viikolla, eiköhän tämä olotila asetu...

Kotimaa kun taakse jäi

Matka meni hienosti. Kaikki lennot olivat olemassa ja vieläpä ajallaan. Reitti oli Helsinki-Tukholma-Bankok-Sydney-Brisbane. Melko suora siis, pitkä joka tapauksessa. Luulisi että Bankokista Brisbaneen on lyhyt matka. Ei ole, mutta 11 tuntia koneessa on huomattavasti vähemmän kuin jos esimerkiksi kävelisi ja uisi saman matkan.


Tutustuin matkalla tukholmalaistyttö-Sannaan, joka oli niin ikää tulossa opiskelemaan QUT:hen. Tyttö on todella mukava, ja jutustelimme koko matkan Tukholmasta Bankokiin. Väsymys välillä aiheutti kielen vaihtumista, mutta väliäkö tuolla; välillä puhuttiin ruotsia ilman että kumpikaan meistä huomasi. Toisella puolellani istui suurehko ruotsalaismies, joka kuorsasi.

Matka kesti kokonaisuudessaan reilun vuorokauden. Ilma on jännittävä aine; 24 tuntiin mahtuu kaksi yötä ja useita aamiaisia. Pyyhkeitäkin saatiin useaan otteeseen.

Perillä on ollut mukavaa. Uni on tullut aina pyydettäessä ja maan boogie on mainio. Ostin jo markkinoilta orvokkeja ja basilikan, että on jotakin mistä huolehtia. Näin myös possumin (kuvassa).