I wanna know have you ever seen the rain?

Tänään sataa vettä. Ei paljon, mutta kuitenkin. Tuli kiire ulos, tätä onkin kaivattu! Sade on täällä poikkeustila, joten sitä ei tarvitse huomioida ja katukivetykset ovat liukkaat.

Harjoittelin Sibeliusta.
"-I heard you were playing Sibelius"
(Taivas, joku tällä pallonpuoliskolla tunnistaa Sibeliuksen tästä räpellyksestä, vau!)
"-Was Sibelius Swedish?"
(_______.)

Illalla mennään germaanisessa seurassa elokuviin katsomaan Inception. Valkokangas on kuulemma Australian suurin, 25 m (hullua!). Jännittää, mahdanko nähdä niin kauas!

Oi mikä ihana ilta

Possumiperhe lounasti meidän parvekkeella. Orvokkini olisin vielä voinut antaa anteeksi, mutta basilikan syöminen oli mielestäni asiatonta. Sunnuntaiset ruokavieraat joutuivat tyytymään pestoon tomaatti-mozzarella-salaatissa. Pääruokasuunnitelmani oli vaihtua possumipadaksi, mutta kana ja kookos olivat vähemmän rauhoitettuja. Jälkiruuaksi tarjottiin korvapuusteja ja Kirsin inkivääripipareita. Vieraina oli saksalaiset Berndt ja Martin sekä itävaltalaiset Elisabeth ja David, joilla on hassu tapa pussata ensimmäisenä kun tavataan. Ensimmäisellä kerralla luulin, että Elisabeth kaatuu ja väistin. Oli virkistävää pitkästä aikaa istua iltaa seurueessa, jonka voi sanoa tuntevansa. Kaikkien kaapeista löytyi tasapuolisesti luurankoja, ja viihdyttiin niin hyvin, että päätettiin toistaa sama ensi viikonloppuna.

Koulussa opetettiin tänään, että diamonds are not forever, vaikkakin kestävät useita miljoonia vuosia. Ilmeisesti James Bond ei olekaan yhtä luotettava lähde kuin Aku Ankka.

We had joy, we had fun, we had seasons in the sun

Lauantaina lähdettiin aikaisin aamulla Gold Coastille yliopiston retkelle. Bussimatka Brisbanesta kesti noin tunnin. Aamupäivä katsottiin silmät ristissä kenguruita Wildlife Currumbin Sancturyssa. Echidna-siilikin pääsi tällä kertaa paikalle, samoin pelikaani. Tapasimme myös ravun, joka kirvoitti myöhemmin päivällä keskustelun saksalaisen vaihto-opiskelijan kanssa, ollako mieluummin nainen, joka ei tarvitse miestä, vai mies, joka on turha, mutta osaa lentää. Minusta lentäminen ei olisi hassumpi taito - varsinkaan jos sattuu olemaan rapu.




Syötiin lounas, juotiin kahvit ja tassuteltiin hetki hiekalla. Jumalaisen kaunista merta, hyvää kahvia ja seurakin toimii. Tänään opetettiin saksalaisille, mitä tarkoittaa puujalkavitsi. Berndt ei ole päästä yli suomalaisesta maneerista osoittaa myöntymistä myös englanninkielisessä keskustelussa sanomalla "ni".



Ajettiin seuraavaksi kolmen vartin matka Surfers Paradiseen. Sanovat, että paikka on yhtä australialainen kuin Coca Cola. Tunnin ajan nautimme kuitenkin hiekasta varpaista, aalloista ja lintujen takaa-ajosta. Alla kuvassa Charlien enkelini.

Opi perusasiat, Se ei riitä, mutta opi ne

Luennoitsijat ovat fanaatikkoja, mutta todella hyviä ja kiinnostuneita paitsi omasta aiheestaan, myös yleisön viihtymisestä. Energy managementin professori on ainut harmaa ja kotoisan hajamielinen, eikä tietenkään kuullutkaan LNG-laivoista. Opittiin, että Australiassa 95 % energiasta tuotetaan kivihiilellä (hui!). Australian culture and societyn luennoitsija painotti, että tämä ei ole mikään turistikurssi vaan tiukkaa asiaa maan historiasta. Ensimmäinen luento käsitteli uimarantoja ja sisälsi mm videon surffauksesta ja uimapukumuodista 50-luvulla. Environmental hazards-kurssin kotiläksynä on ollut katsoa tv:stä dokumentteja ja luennolla opittiin, että jos snorklatessa alle ui riuttavalas, voi ottaa kuvan, koska se ei ole vaarallinen. Luennoitsija muisti toisella luennolla oppilaiden nimet. Planet Earth-kurssin laskareissa levitettiin lattialle vessapaperirulla ja merkittiin siihen erilaisia aikakausia. Ihmiset ovat olleet olemassa ehkä sentin! Siinä tunsi itsensä kovin pieneksi ja toisaalta kovin hilpeäksi.

Kaupassa:

"-Kuinka voin auttaa?"
"-Kiitos, pärjään kyllä, tarvitsisin kasvorasvaa."
"-Tämä on hyvää."
"-Ottaisin jotakin halvempaa."
"-Tämä on halvinta."
"-Otan kuitenkin tämän kolmannen."
"-Et sinä voi ottaa sitä, se ei ole halvinta."
Shut up.

Soinnut, jotka taivaankaareen asti nousta voi

Löysin kirkon kellarista eilen pianon. Tänään löysin sieltä kanttorin. Kirkon ovella ystävällinen, harmaa herramies kysyi, miten olisi pieni rukous. Sanoin että minun tapani kommunikoida on hieman äänekkäämpi, jos ette pahastu. Kehottivat harjoittelemaan kirkkosalissa, koska siinä on parempi piano. Kokeilin sitä, mutta menin alakertaan: ajattelin, että julistavat pian pannaan jos soitan kirkkosalissa (kuvassa vasemmalla) päin helvettiä.



Uskuri on unkarilainen. Hän oli todella ylpeä uruistaan, ja esitteli niitä paatoksella. "Täältä löytyy trumpettikin, kuuntele:....". Hän toivoi että soittaisin joskus sunnuntaiaamuna. We'll see...

Muutama tunti myöhemmin olin lenkillä South Bankin alueella ja satuin bongaamaan tämän kanttorin kävelemästä samaan suuntaan. Hänellä oli konsertti alkamassa QUT:n, eli minunkin yliopistoni, graduation partyssa. Hän tiedusteli, josko tahtoisin nähdä nämä urut, jotka on paljon suuremmat kuin kirkossa. Olin mielestäni ehkä alipukeutunut haisevassa Tukholman maraton-paidassa, lenkkareissa ja shortseissa ja silmä mustana, mutta se ei kuulemma haitannut. Turvatarkastaja päästi back stagelle todella pitkin hampain ja muistutti palaamaan ajoissa. Aula oli jo täynnä hermostuneita mustahattuisia valmistuvia. Siellä sitä sitten oltiin - Brisbanen konserttihallissa (http://www.qpac.com.au/venues/concert_hall/ -> image gallery niin pääsee katsomaan kuvia) Greg-kanttorin kanssa, joka innostui esittämään koko repertuaarinsa marssi- ja muita lauluja, joita ei kuulla sunnuntaisin.

On tämä maailma vaan aika hauska paikka.

Uulalalaa...ulapaa...aallot laivaa keinuttaa Tatataa...tatatata...lalalaa...pinnan alla... Meillä oli hauskempaa

Viikonloppuna järjestettiin vaihto-opiskelijoille retki Northern Stradbroke islandille, joka on maailman toiseksisuurin hiekkasaari Frasier islandin jälkeen. Lähdettiin torstaiaamuna bussilla, joka pakattiin hetkeksi lauttaan, kokonaisuudessaan matka kesti ehkä kaksi tuntia. Meidän oli jaettu huoneisiin vieraiden ihmisten kanssa sosiaalisista syistä, sinänsä sama niin kauan kuin ei tunne ketään.

"-Hei, I'm Riikka."
"-Like Freaky?"
"-As well."

Sain huonetovereikseni tanskalaisen Ditten ja norjalaisen Kristinan, ja skandinaavinen seurueemme tuli hyvin juttuun. Aktiviteetteina viikonloppuna oli surffaus, kajakkimelonta ja "vaeltaminen".

Ryhmämme aloitti perjantaina kajakkimelonnalla. En tiedä mitä tapahtui, mutta sain mustan silmän jo ennen kuin pääsin veneeseen. Jotakin osui, mutta se saattoi olla mela, kajakki tai aasialainen. Viikonlopun aikana laastaroituja ja linkkaavia ihmisiä tuli vastaan enemmänkin. Illalla järjestettiin beach party, joka ei ollut mitään verrattuna Karkkilan beach partyyn, mutta tähdet ja meri kompensoivat osan.


Lauantaiaamuna meillä oli surffitunti, enkä ollut kovin hyvä. Kokemus oli jopa aika suolainen. Meressä on joka tapauksessa kivaa. Iltapäivä oli vapaa-aikaa ja pakenin sosiaalisia huonetovereitani rannalle "ottamaan vähän valokuvia". Luin, kuuntelin musiikkia, kuljeskelin auringossa ja tein taidetta simpukankuorista.
And I send all my loving to you:












Sunnuntaina kävelimme lyhyen, mutta kauniin kierroksen saaren ainoalla kalliolla. Ready to rock. Näimme valaita ja delfiinejä.