Enkeleitä, onko heitä?

Katsoin teidän säätiedotuksenne ja sairastuin flunssaan silkasta myötätunnosta. Tänään oli planet earthin toinen progress test ja ensi viikolla muutaman esseen DL, joten hyvä vaan ettei haluta mennä minnekään.

Eilen yritin yhtäaikaa kirjoittaa esseetä, leipoa karjalanpiirakoita ja paikata pyörän sisäkumia. Lopulta paikkasin renkaan kolmesti (Markus oli riittävät älykäs ollakseen tarjoamatta apua), keitin riisipuuron kahdesti, koska rikoin lasikulhon kattilan yläpuolella ja tein elämäni noloimman kirjoitusvirheen niin väärässä paikassa kuin vaan voi. Välissä opiskeltiin struktuurista geologiaa ja magmaperäisiä ja metamorfisia kiviä. Pegmatitic, phaneritic, aphanitic, glassy, forthy, pyroclastic, porphyritic, granoblastic, porphoblastic... Ilahduttavana lisänä kuitenkin laavatyyppi a-a, joka on helppo muistaa, koska se on ihan ä-ää...

Olen ollut joskus onnellisempikin kuin tänä aamuna. Varsinkin kun vaidettuani veriset nenäliinat uusiin lähdin kouluun ja rengas puhkesi neljännen kerran.

Tentti meni kuitenkin hyvin - näytteetkin pysyivät ehjinä. Talutin pyörää kotiin, kun kilpapyöräilijän näköinen mies kurvasi viereeni. Tarvitsenko apua? En tietenkään. Mies kaivoi laukustaan ehjän sisäkumin, vaihtoi sen pyörääni ja ennen kuin ehdin sanoa "enkeli", hän huikkasi "no worries" ja oli jo mennyt. Taisi saada seuraavat sata ylisosiaalista aussia anteeksi jo etukäteen.

Jos sä tahdot niin, tulen kallioiden läpi, jos sä tahdot niin, what ever makes you happy.

On kaksi tapaa reagoida sateeseen. Ensimmäinen on pukeutua sadetakkiin. Toinen on riisua kengät ja kastuvat vaatteet.

Kuvassa vasemmalla $3,50 opiskelijalounas basalttipedillä, tietää kertoa pikku-geologi, kuvassa oikealla.



Siksi täällä ollaan. Halusin oppia tekemään asioita eritavalla. Näkemään. Listaan kuuluu ehdottomasti osallistuminen Queenslandin organ societyn luennolle virtuaaliuruista viiden unkarilaisen ja kymmenen muuten vaan hörhön seurassa. Didn't see that coming.

Viereeni istuutui vanhempi herrasmies. Unkarissa on naisen nimi Reka, joka kuulostaa hyvin samalta kuin Riikka. Esittelin itseni, ja sain miehen kysymään, puhunko unkaria. Sanoin että en, mutta pistin kuitenkin koko kielitaitoni peliin, eli esitin unkarilaisen kansanlaulun ja sanoin kösönöm.

-Where have you learnt Hungarian?
-I used to have a Hungarian violin teacher.
-Really, who?
Kerron.
-I know him, do you want me to say hi to him?
(Krööööh.) -I would sincerely appreciate if you didn't.

Täällä vietetään tänään isänpäivää. Järjestivät oikein konsertin. Greg oli ollut kiireinen virtuaaliurkujensa kanssa, joten konsertti oli jäämässä tyngäksi.

-Please, Reka, play one movement!
-Uhh. I don't want to. I can do it if it makes you happy, but I won't feel anyhow comfortable.
-It would make me Extremely happy.

Aikaa oli tunti, tänään se riitti sokealle kanalle.

Re-organ-isaation seurauksena ensimmäinen urkutuntini oli viimein tänään. Aloitimme opiskelemalla erilaisten vipujen funktioita. Opin, että sopivaan soundiin kannattaa liimata teippi, jossa lukee esimerkiksi Priest Down, jos palvelukset venyvät liikaa. Ja että urkuihin pitäisi liittää lisäosana automaatti, josta saa konjakkia ja savukkeita ("virtuaaliurkujen etu verrattuna näihin perinteisiin on, että ne joka tapauksessa keittävät
kahvitkin puolestasi"). Ja että kaikki unkarilaiset eivät syö lapsia aamiaiseksi, koska täkäläiset lapset kasvatetaan niin huonolla ravinnolla, että avokado on ekologisempaa leivän päällä. Asia selvä. Lisäksi soitimme jalkioharjoituksia, joihin verrattuna Hanon kuulostaa Mahlerilta.


Karkkilan soittokunnalla oli aikoinaan Kehu nainen päivässä-kampanja. Greg pärjäisi siinä hyvin. "Ei, et sinä ole vaivaksi, pikemminkin inspiraatioksi: Soitan Mozartia kanssasi ja istun alas harjoittelemaan kerrankin kunnolla sen sijaan että annan elämäni lipua iloisesti ohitseni". Ja sokerina pohjalla kaikkien aikojen kaunein minulle sanottu lause: "If you play such beautiful Chopin, Bach and Mozart you could be forgiven even if you were an idiot."

Greg ja virtuaaliurut

Liian kauan sitten viimeksi herännyt oikeeseen duuniin kuudelta, pitäis joltain uudelta kantilta elämää katsoa

Meillä on Davidin kanssa projekti: haluaisimme molemmat työskennellä tarjoilijoina. Siitä ei täällä juurikaan makseta, mutta olisipahan kokemus! Ajanpuutekaan ei ole ongelma, koska saisin varmasti nopeasti potkut. Työpaikkailmoitusta tekstillä "WE WANT UNEXPERIENCED EUROPEANS WITH LANGUAGE DIFFICULTIES AND THE LACK OF WAITING SKILLS" ei ole vielä tullut vastaan.

Puhu äänellä jonka kuulen, sanoilla jotka ymmärrän, runoilla jotka käsitän.

Olen pitänyt englannin puhumista välttämättömänä pahana. Kuinka väärässä voikaan ihminen olla!

Sijamuodot kääntyvät ihan miten sattuu ja näitä ihmisiä kuunnellessa tuntuu että jokainen kärsii jonkinasteisesta rektiohäiriöstä. Vaan heräsinpä minäkin tähän maailmaan. On totta, että kissa on cat: sama eläin, joka naukuu, jolla on neljä jalkaa, ja jota jotkut pitävät muusana. Kuitenkin useimmat sanat, joille on olemassa käännös sanakirjassa, tarkoittavat jotakin samankaltaista, mutta ei aivan ja samaan aikaan vaikka mitä muuta! Aurinko ei muuttanut kiertosuuntaansa oikeammaksi eikä temppelin väliverho revennyt, mutta oivalluksen hetkellä opin todella pitämään tästä kielestä. Siihen on vain suhtauduttava logiikkapelinä; yritän sanoa asian a, suomenkielessä on olemassa palikat b ja englanninkielessä palikat c. Tapauksessani palikoista c 40 % on usein patterin välissä.

Havainnollistaakseni tätä piirsin teille kuvan (Kuva 1). Tadaa:










Kuva 1: "Kielimuuri" eli eri kielten keskinäinen täsmäämättömyys [Matala, R., 2010].

Tällä viikolla on tuotettu tekstiä, mutta tällä kertaa enemmän asiaa. 2500 sanaa on todella vähän. Varsinkin jos tajuaa etsiä tietoa oikeista lähteistä. Kiitos, Maukka!

Lauantai-illan vietin perinteikkäästi Elisabethin ja Davidin kanssa Boat Peoplen keikalla. Olivat menossa sunnuntaina surffaamaan. Urkutunti on ehkä yhtä huono selitys kuin kohoava leipätaikina, joten kysyin varovasti Gregiltä, josko ehtisimme soittaa urkuja jonakin muuta päivänä. Sehän sopi, onhan aivan liian kaunis ilma istua sisällä ellei ole pakko. Surffaaminen olikin jo hieman helpompaa, onnistuin seisomaan useammankin kerran yli kaksi sekuntia - ainakin viisi! Seuraavina päivinä muistikin paremmin ne hetket, joina en ollut seissyt laudalla. Mustelmat paranevat onneksi nopeasti...

Brisbanessa on OPM-periaatteella toimiva elokuvateatteri, joka on vanha, hieno ja haisee. Näyttää vanhoja elokuvia, ja isossa katsomossa on korkeintaan kolme ihmistä kerrallaan. Hienoa!

Tänään on kuulemma kevään ensimmäinen päivä. En ole huomannut juurikaan muutosta säässä saati valoisuudessa sitten tänne tuloni. Yhtäaikaisessa pimeässä ja lämmössä on vaan jotakin väärää. Te siellä kotosalla menette sentään turvallisesti kohti kylmää ja pimeää.

Somewhere deep inside you must know I miss you, But what can I say, rules must be obeyed

Äiti kävi kylässä! Nyt on kaapit täynnä ruokaa. Tehtiin retket Mount Cuuthalle katsomaan kaupungin valoja ja IKEAan ostamaan näkkileipää, puolukkahilloa ja Ballerina-keksejä (kuin olisi kotiin tullut, melkein tuli tippa linssiin!). Alkuviikosta laitettiin ruokaa pikkuystäville ja eilen käytiin katsomassa Mamma Mia-musikaali, jossa kaikki oli täydellistä. Nyt laulattaa ehkä entistäkin enemmän.





Suomesta on menneen viikon aikana kuulunut useitakin hyviä uutisia. Senkin lisäksi, että Suomi on maailman paras maa, jos sekoittaa pisteet Sveitsin kanssa. Jos ei vuori tule Muhammedin luo niin täytyy Apinaorkesterin matkustaa Australiaan. Sitä odotellessa olen vietettänyt tunteja nenä kiinni matkaoppaissa. Siis niissä kirjoissa. Retkiä on tiedossa muutenkin, ainakin yksi Tasmaniaan, Melbourneen ja mid-semester breakilla jonnekin. Oikeastaan ihan sama, niin paljon nähtävää!

Koulutyöt ovat pitäneet kiireisenä. Nonsensen tuottaminen ei ole ennen ollut ongelma, mutta vaikeudet näköjään alkavat kun kieli vaihtuu englantiin ja aiheen saisi valita itse. Valitsin aiheeni sillä perusteella, että Markus oli käynyt kirjastossa, ja laattateoriaa koskevista kirjoista löytyy ainakin lause maanjäristyksistä. Lopulta leipäännyin ja viittasin (kintaalla) itsestäänselvyydet suomalaiseen lähteeseen - because no-one can prove it. Tötterström, H.K., 2003. Second edition, Lukio: Maantiedon lopputyö kypsääkäytöstä, Alahärmä, pp. 15-17, 72. Ensi lauantaina aion viettää laatuaikaa beloved LNG:n kanssa. 2000 kaunista sanaa. Yli 2500 sanan esseitä ei oteta vastaan, joten täytynee hukata ainakin yksi muistitikku...

Urkuri-Greg suostui orkesterikseni Mozartin konserttoon sillä ehdolla, että saa opettaa minulle urkujen soittoa. Ensimmäinen tuntini on sunnuntaina. Täytyyhän jaloilla olla tekemistä (höhöö). Oikeastaan olen aika innoissani.

Toiset päivät ovat parempia kuin toiset, kyllä sen ymmärrän.
Tämän päivän kruunasi Brave Scotlandia soittanut säkkipilli.



Tulevien urkuopintojeni kunniaksi loppuun kuitenkin duurisointu, eli Brisbanen valot.

Luokan aivot, luokan asia, luokan voima, kunnia, sitä kaikkea on puolue

Täällä järjestetään parlamenttivaalit ensi lauantaina. Kaivosteollisuus vaihtoi pääministerin noin kolme kuukautta sitten, sillä entinen verotti heitä liikaa. Nykyinen pääministeri, Julia Gillard, on maan ensimmäinen naispääministeri. Hän ottaa päivittäin iltauutisissa kantaa ihan kaikkeen, lähtien maahanmuutosta ja päättyen kanankasvatukseen.

Tässä maassa saa sakot jos ei äänestä. Kaikki äänestävät, joten kaikki keinot ovat käytössä. Televisiosta tulee vaalimainoksia viiden minuutin välein, enkä ole vielä päättänyt onko tämä hauskaa vai ei.

Löysin youtubesta muutamia:

http://www.youtube.com/watch?v=7xSAkcinQk0&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=tWb2rmwQseA&NR=1

http://www.youtube.com/watch?v=xsMvissz1Og&feature=channel

http://www.youtube.com/watch?v=WIMvmpzRR5Q&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=RKtgZ303Xd4&feature=related


Nauttikaa!

Kaikki haluaa reipastua, elää sitä päivää kun lähdetään aamulla aikaisin merelle

Ruokakaupan kassaneiti sanoi, että minulla on kauniit silmät.

Environmental hazards-kurssin luennoitsija David puhuu todella vahvaa autraliaa. Sitä ymmärtää, joskin aina jaksaa naurattaa today, joka lausutaan to die. No, I certainly did not come here first time to die. Enkä oikestaan tunne ketään, joka olisi kuollut ja aikoo tehdä sen uudestaan. Koska ymmärtäminen on työlästä, ei ajatus aina pysy mukana. Tämä David osaa opiskelijoiden nimet, enkä ole vaivautunut korjaamaan puhuttelunimekseni keskimmäistä nimeäni, sillä australiaksi lausuttu Reeta on lähempänä Riikkaa kuin Ricky, joka tuo mieleen lähinnä Riki Sorsan. Poissaolevaa katsetta seuraa siis lause "...what do you think about this, Riita?". Vastaan aina, että "We don't have any in Finland". Tähän mennessä vastaus on ollut riittävän oikea.


Lauantai oli paitsi hyvä päivä, myös hyvä päivä kartuttaa surffikokemusta. Juna lähti aikaisin aamulla, mutta herääminen oli vaivan väärti. Sunshine coast on mukava paikka, joskin vasta illalla ymmärsimme olevamme tyystin muualla kuin olimme kuvitelleet. Meitä oli neljä ja vuokrasimme paikalliselta surffipummilta kaksi lautaa. Vesi oli aluksi kylmää, mutta se oli helppo unohtaa.




Perille löytämisessä eivät siis auttaneet aamujunan australialaispojan opit siitä, että Mooloolaba tulee lausua Muuvmba. Olin ymmärtävinäni surffipummin puheista, että se, missä on Mooloolaba "riippuu siitä mistäpäin tuulee". Luulen hänen vastanneen kysymykseen "missä on aaltoja". Samapa tuo - hiekkaa, vettä ja kauniita kiviä. Illalla paluukulkuneuvoissa istui täysin uupuneita matkustajia, joista vain yksi oli kyllin hereillä nähdäkseen action-kohtauksen, jossa tiellä bussin edessä istuu kenguru.